Luin teoksen nimeltä Sininen kirja, kun ajattelin että kansalaisen olisi se hyvä lukea. Sehän on luotu myös ja erityisesti meitä kansalaisia varten, vai miten se nyt meni?
Sininen kirja-teoksen hiukan kiinnostava kohta minun mielestäni on se, missä puhutaan siitä miten paikataan kestävyysvajetta (ilmeisesti tätä julkista) 10 miljardilla eurolla. Siinä mainitaan viisi kohtaa, joilla suhteellisen helposti kullakin paikataan kyseistä vajetta kahdella miljardilla.
Nuo kestävyysvajetta korjaavat ja toisaalta hyvinvointia ja vaikka mitä lisäävät kohdat ovat minun omin sanoin sanottuina ja ymmärrettyinä seuraavat: lisätään työllisyysastetta yhdellä prosenttiyksiköllä, pidennetään työuraa yhdellä vuodella, vähennetään 20 prosentilla työpahoinvoinnista johtuvia varhennettuja eläköitymisiä, vähennetään niin ikään 20 prosentilla mielensairauksista johtuvia varhennettuja eläköitymisiä ja lopuksi lisätään hyvinvointipalveluiden tuottavuutta 0,25 prosenttiyksiköllä.
Tuo viimeinen jäi minulle avoimeksi. Mitä tarkoitetaan tässä kohtaa täsmällisesti tuottavuuden lisäämisellä? Siis mitä prosenttiyksiköitä nuo 0,25 ovat? Onko kyseessä vuotuisen tuottavuuslisäyksen lisäys tai vuotuisen tuottavuuslaskun vähennys vai jotakin aivan muuta? No ei takerruta tähän, hyviä kohtia ovat kaikki periaatteessa kyllä.
Siinä mielessä mainitut kohdat ovat helposti toteutettavissa, että niiden osalta voidaan keskittyä tavalla tai toisella työelämään. Kun korjataan työelämä, homma järjestyy. Kiinnostava tapaus on vaikkapa työllisyysasteen nostaminen yhdellä prosenttiyksiköllä. Ei ole paljon. Siitä vain nostamaan. Olisikin kiva lukea yksi tai kaksi jonkinväristä mutta mielellään hyvin tiivistä ja jämäkkää kirjaa siitä, miten tuo tehtäisiin noin niin kuin melko konkreettisesti. Asiastahan on puhuttu ja kirjoitettu ja raportteja tehty, mutta tuskin mitään tulee tapahtumaan. Nimittäin tässä lähestytään ydintä. Puhutaan vääristä asenteista puolin ja toisin ja monella taholla. Ne taas eivät muutu mihinkään valitettavasti.
En nyt kuitenkaan ota tämän enempää kantaa enkä avaa omia näkemyksiäni esimerkiksi työllisyysasteen nostamisesta enkä muistakaan kohdista. Mutta Sinisen kirjan anti minulle on lähinnä tuo 10 miljardin kysymys ja sen ratkaiseminen. Siinä on sentään havaittavissa jotakin konkreettisuuden tavoittelua.
Jotkut asiat, jos nyt jotakin herättävät, niin ainakin epäilystä tuossa Sinisessä kirjassa. Kirjassa puhutaan paljon kestävyydestä, ja kaiken pohjana kirjan mukaan on ekologinen kestävyys. Siltä osin Sininen kirja sisältää kiinnostavan tiedon siitä, miten julmetusti vaikkapa USA kuluttaa maapalloa, ääritapauksena Piilaakso (ei ole sukua). Piilaakso kuluttaa luonnonvaroja siis aivan hirveästi. Toisaalta Sininen kirja hehkuttaa lievästi sanoen riittävästi siitä, että tavoitteenamme pitää olla hyvinvoiva korkea asiantuntijuus. Eikö juuri Piilaakso sisällä näitä aineettomia hyvinvoivia asiantuntijoita? Olen aina suhtautunut epäluulolla sitä kohtaan, kun korostetaan aineettoman lisäarvon merkitystä tulevaisuuden pärjäämisen ja ennen kaikkea ekologisuuden kannalta. Epäilyni vain vahvistuu, kun huomaan että juuri Piilaakso se vasta luonnonvaroja tuhlaakin vaikka juuri sen luulisi perustuvan nykyään aineettomaan hyvinvoivaan asiantuntijuuteen.
Kun katsoo Wikipediasta, mitä firmoja Piilaaksossa majailee, nehän ovat suurelta osin tyyppiä Adobe. Siis onko karu totuus sittenkin se, että aineettomilla hyvinvoivilla asiantuntijoilla on suuri taipumus kuluttaa luonnonvaroja aivan uskomattomia määriä? Lisäksi, eihän aineetonta voi syödä eikä esimerkiksi sillä eikä sitä pitkin pääse täältä kaupunkiin, vain pari jokapäiväistä esimerkkiä mainitakseni.
Ei ole muuta sanottavaa minulla nyt tuosta kirjasta, tai voisihan sitä olla mutta olkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti